On sun taas sunnuntai
hiljaisuus tuntuu niin läheiseltä.
Hukun raskaisiin ajatuksiin
koska en voi olla luonasi.
Tämä välimatka välillämme,
joka vaikuttaa läpäisemättömältä,
se vetää minua alas,
enkä voi tehdä mitään meidän puolestamme.

Kunpa voisimme vain ottaa askeleet (askeleet),
kohdata puolivälissä.
Toivo voi karkottaa pimeyden,
jotta parantuminen voi alkaa.
Kunpa voisimme ojentaa toisillemme kätemme,
jotta tämä kipu häviäisi,
että uusi aika löytäisi meidät
ja rakkauden kauneus voittaisi.

Seisomme niin kaukana toisistamme
ja kuulemme monia tarinoita
armon Jumalasta,
jota on aina etsitty.
Mutta jos tunnemme saman hengen,
joka meitä kaikkia ympäröi, kuinka voi olla,
että eksymme vihaan
vastaus on niin lähellä.

Kunpa voisimme vain ottaa askeleet (askeleet),
kohdata puolivälissä.
Toivo voi karkottaa pimeyden,
jotta parantuminen voi alkaa.
Kunpa voisimme ojentaa toisillemme kätemme,
jotta tämä kipu häviäisi,
että uusi aika löytäisi meidät
ja rakkauden kauneus voittaisi.

Tiedän, se on niin kovin vaikeaa
pyytää anteeksi ja
sanoa, mitä tarvitsemme.
Miksi olemme niin armottomia?
Jokainen toisen sana kuulostaa väärältä,
vaikka totuudella on monet kasvot.
Miksi olemme niin armottomia?
Katkeran riidan vankeja!
Milloin olemme vihdoin valmiita?

Me voimme ottaa nämä askeleet (askeleet),
kohdata puolivälissä.
Toivo voi karkottaa pimeyden
ja parantuminen alkaa.
Me ojennamme toisillemme kätemme nyt,
jotta tämä kipu häviäisi,
että uusi aika löytäisi meidät
ja rakkauden kauneus voittaisi.

Me voimme ottaa nämä askeleet (askeleet),
kohdata puolivälissä.
Toivo voi karkottaa pimeyden
ja parantuminen alkaa.
Me ojennamme toisillemme kätemme nyt,
jotta tämä kipu häviäisi,
että uusi aika löytäisi meidät
ja rakkauden kauneus voittaisi